Nettisivujen nysvääminen on yhtä uuvuttavaa kuin neljän mäyräkoiran kynnenleikkuu ja tassukarvojen muotoilu. Koodaaminen on syvältä ja sitä pitää välttää, kun järkevä blogialusta kerran tarjoaa siihen mahdollisuuden.

Mokomakin-kennel on toistakymmentä vuotta yrittänyt sitkeästi kasvattaa nimenomaan pitkäkarvaisia kääpiömäyräkoiria (rinnanympärys 31-35 senttiä, painoa mieluusti alle 5,5 kiloa). Muutaman kerran tavoitteessa on epäonnistuttu ja pentukoppaan on ilmaantunut kaniinimäyräkoiria (rinnanympärys max 30 senttiä), jotka myöhemmässä elämässään ovat osoittautuneet menestyvimmiksi kehänkiertäjiksi ja vaikuttaneet ratkaisevasti Suomen Kennelliiton myöntämän Vuolasvirta-kasvattajapalkinnon saantiin.

Edelläoleva ei tarkoita, että Mokomakin-kennel kasvattaisi näyttelykoiria. Tenavat ovat ennemminkin näyttelyissä pistäytyviä tapauksia, jotka käyvät jonkin kerran elämässään esittämässä enemmän tai vähemmän onnistuneen mäyräkoiraimitaation ja palaavat sitten moisen happeningin jälkeen normaaliin arkielämäänsä - mitä se nyt milloinkin mahtaa sisältää.

Koska Suomen Kennelliitto on luonut erinomaisen jalostustietokannan, KoiraNetin, josta ennen pitkää paljastuvat kaikenlaiset tulokset, näillä VVV-sivuilla ei suuremmin vaivauduta kerskumaan saavutuksilla (mitä nyt ehkä vähän). Kennelin pentueet esitellään omilla sivuillaan, ja kukin koiruus on linkitetty KoiraNetiin. Tämä ns. pääsivu keskittyy raportoimaan ns. yleistä koiranelämää, johon Mokomakin-penskat tahoillaan syyllistyvät.